Wiskari, J. 2014. Kiireentappoase.

Luin Juha Wiskarin Kiireentappoaseen. Kirjassa käsitellään kiirettä ilmiönä, mistä kiire yleensä johtuu ja miten kiirettä ja hektisyyttä käsitellään. Vanhanaikainen keino käsitellä kiirettä on listata asiat tärkeysjärjestykseen ja hoitaa listatut asiat järjestyksessä pois alta. Tämä keino ei kuitenkaan toimi kaikilla, jos se toimii sinulla ole onnellinen, mutta useiden on perehdyttävä kiireeseen enemmän. Tärkeää on kokonaisnäkemyksen hahmottaminen ja tunnistaa mikä kiireen ja pahan olon aiheuttaa. Kokonaisnäkemyksen hahmotettua on helpompi ehkäistä kiireen ja pahan olon aiheuttajien synty.

”Kuume on merkki siitä, että jotain on vinossa ja että keho taistelee sitä vastaan. Kiire on merkki itsensä johtamisen sairaudesta, jota vastaan ihminen kiireellä taistelee. Kun perussairaus hoidetaan, kuume laskee.”

Kirjan ideat sitoutuu projektiimme kahdella tavalla. Kiire tuhoaa projekti mielekkyyden ja tuottavuuden, sekä tekee ihmisen tyhmemmäksi. Kirja antaa työkaluja kiireen vähentämiseen.
Toinen sitoutumistapa on kiireen vähentämisen keskeinen työkalu: oma asenne. Omaa asennetta on mahdollista muuttaa, jotta saa enemmän aikaan kiireettömämmin. Asenteen muutostarve on kuitenkin ensin nostettava tietoisuuteen.

On mietittävä, onko syytä tarkastella ja muuttaa omia asenteitaan. Jos on, yksi tavoista muuttaa omaa asennettaan on uuden toimintatavan käyttöönotto, esimerkkinä kirjojen lukemisen aloittaminen lukemalla 5 minuuttia päivässä. Uuden toimintatavan johtaessa onnistumiseen sitä yritetään uudestaan ja uudestaan. Tarkoitus on saada alkamaan positiivinen sykli joka muovaa toimintatapoja ja asennetta jatkuvasti eteenpäin. Jo yhdellä pienellä toimenpiteellä voi saada aikaan nopeita myönteisiä tuloksia, enemmän aikaan, pienemmällä kiireellä.

Kiireen suhteen asenteen rakentumista ja omaa valintaa voidaan kuvata esimerkiksi näin:

”Työtä on kasaantunut niin paljon, että asiat jäävät taas viime tinkaan ja kaikkia ei ehdi millään tehdä ajoissa. Saa sitten taas jälkikäteen setviä sotkuja, ja aikaa menee selittelyyn, miksi ei ole tiettyjä asioita ehtinyt ajoissa. Muillakin tuntuu olevan tuhoton kiire, ainakin isolla joukolla sitä toisillemme kahvihuoneessa valitimme. Taas tuli pomolta uusi homma saatesanoilla ’tämä nyt on vain tehtävä heti’. Sähköposti on pullollaan vastaamattomia viestejä, ja tekstiviesteissä kysytään, luenko sähköpostia ollenkaan. Se on nyt ’saikun’ paikka.”

 Vaihtoehtoisesti voi valita näin: 

”Nyt on töitä paljon, ja vaarana on ruuhkaantuminen ja lykkääntyminen. Täytyy pysähtyä ja pistää asiat tärkeysjärjestykseen sen mukaan, mikä on tärkeintä tuloksen kannalta ja missä aikarajat ovat kaikkein lähimpänä. Käyn kertomassa tilanteen pomolle, hyväksyttämässä tärkeysjärjestykseni ja niiden tehtävien karsimisen kokonaan, jotka näen turhiksi. Peruutan huomiseksi varatun palaverin, ilmoitan kokoonkutsujalle, että olen purkamassa työruuhkaa ja toki käytettävissä palaverin jälkeen, jos tarve vaatii. Tuo ensimmäinen homma on niin hankala, että täytyy kysyä neuvoa. Pistän tekstiviestin ja soitan perään. Sen kun saa ensiksi hoidettua, muut alkavat luistaa reippaalla vauhdilla.”